tiistai 18. elokuuta 2015

Metsän laidalta Tallinnaan



Metsän laidalla oleva pieni talo on nyt jäänyt viettämään yksinäistä hiljaiseloaan. Teimme perheen kanssa ison askeleen siirtymällä lahden toiselle puolelle ja asustelemme seuraavan talven Tallinnassa. Tytön arkeen kuuluu kohta alkava esikoulu Tallinnan suomalaisessa koulussa ja meidän vanhempien päivät töiden ja opiskelun parissa. Aika erilainen vuosi edessä siis.

Metsän laidalle palaamme taas syyslomalla ja muutoinkin loma-aikoina. Suunnitelmissa on jättää talo tulevaisuudessa kokonaan mökkikäyttöön, sillä kokonaan siitä ei haluta luopua. Mutta Metsän Laidalta blogi jää ainakin toistaiseksi tauolle. Katsotaan miten käy, jatkanko esimerkiksi lomakuulumisilla mökiltä tai jotenkin muuten, aika näyttää sen.

Kiitos kaikille seuraajille ja lukijoille! Metsän Laidalta hiljenee nyt.
   

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Leipäsipsit leivänpaloista



Olin luvannut tehdä kummipojan valmistujaisiin pari isoa kinkkuvoileipäkakkua ja nyt oli sitten aika kokeilla, miten se onnistuu. Kerran tai pari kertaa vuodessa tulee näitä kakkuja tehtyä, ja nekin yleensä jollekkin toiselle tilaustyönä. Käytän nykyään Hellapoliisin kinkkuvoileipäkakkuohjetta, jonka joskus netistä löysin. On yksinkertainen ja helppo ohje, jolla tulee kakku joka kelpaa juhlissä kaikille. Moni sellainenkin, joka sanoo ettei oikeastaan pidä voileipäkakuista, ottaa tätä kakkua ensimmäisen pikkupalan jälkeen vähän lisää... Oma mieheni on esimerkki tälläisistä henkilöistä. Ja tytölle varsinkin kelpaa, vaikka monesti lapset eivät välitä voileipäkakusta.




Käytin kakkujen tekoon neljä paahtoleipää, joista leikkasin reunukset pois. Reunapaloja kertyikin aikamoinen määrä ja mietin, mitä niistä voisi tehdä. Tein niistä sitten leipäsipsejä. Oliiviöljyyn sekoitin grillimaustetta sekä paprikajauhetta. Tätä öljyseosta sivelin leivänpaloille, jotka sitten laitoin uuniin 200 asteeseen muutamaksi minuutiksi kuivumaan. Tuli rapeita ja hyvänmakuisia naposteltavia. Tyttö näytti käyvän vähän väliä nappaamassa muutaman leipäsipsin mukaansa, niinpä kippo oli illalla sitten tyhjä. Mutta hyvä kun maistui.

Kauppojen valikoimaankin on viime vuosina tulleet erilaiset leipäsipsit. Ihan hyvä vaihtoehto perunalastujen tilalle. Ainakin tuntuvat terveellisemmältä vaihtoehdolta, miten lie oikeastaan.




Kevät tai kesä on ainakin täällä meilläpäin vähän myöhässä. Valmistujaisjuhliin matkalla ollessamme muistelin sitä, miten tuomen kukinta on monesti koulujen loppumisen aikaan mennyt jo ohitse. Ja nyt en ollut missään edes nähnyt tuomen kukkivan, saatikka omenapuun kukkia. No kotimatkalla sitten niitä valkoisia tuomia näkyi vähän joka puolella. Tuskin ne muutaman tunnin aikana puhkesivat kukkaan, eli en vain ollut aikaisemmin tarpeeksi katsellut ympärilleni. 

perjantai 29. toukokuuta 2015

Kesän ensimmäiset muurinpohjaletut




Nyt on kesäkausi avattu ja ensimmäiset muurinpohjaletut paistettu. Tytöllä oli viimeinen hoitopäivä päiväkodilla eli hänellä alkoi kesäloma. Ja kun ilmakin oli oikein mukava, niin ei muuta kuin lettutaikinan tekoon. Ensimmäinen kerta paistamisessa menee aina vähän opettelussa, joten ei nuo ihan täydellisen näköisiä olleet. Maku oli kuitenkin tärkein. Ja sitä mukaa kun letut paistuivat, niille löytyi kyllä ottajia. Oli niin kesäinen olo: aurinko paistoi, oli lämmintä, linnut lauloivat ja vielä nuo muurinpohjaletut.




Meidän kasvimaa on tänä kesänä tälläinen. Ruukkuihin on kylvetty salaattia, persiljaa, ym. Laitettiin yksi herneruukkukin tulemaan. Voi olla ihan kivan näköinen sitten kun kasvaa korkeaksi ja laitetaan tukikeppien varaan kasvamaan.




Piti ostaa vähän kesäkukkiakin lisää. Menin kyllä ihan vain multaa ostamaan puutarhakauppaan, mutta lähti mukaan myös kukkia.




tiistai 26. toukokuuta 2015

Oma mansikkamaa

Kevät on ollut tähän asti odottelua. Siis odotellaan sitä, että ne lämpimät ilmat tulisivat ja kesä näyttäisi todella tulevan. Joku yksittäinen lämmin päivä on saattanut olla, mutta seuraavana päivänä saa jo laittaa paksusti vaatetta päälle ja lämmitellä takan ääressä. Nyt on jo tosin toiveita siitä, että kylmyys alkaa väistyä ainakin joksikin aikaa.



Mummolasta saimme mansikan rönsyjä, joita eräänä kauniina päivänä istutimme. Pari pientä mansikkapenkkiä vain nyt alkuun, sillä multa loppui kesken. Mansikanrönsytaimia olisi ollut kyllä isommallekkin alalle, joten niitä jäi ylimääräisiä. Tyttö halusi tehdä oman mansikkamaan ja istutteli taimia vähän joka puolelle. Ensin raparperipenkkiin ja sitten oman kukkapenkin viereen muokattuun kohtaan taputteli joka ikisen taimen. Saa nähdä selviääkö niistä joku hengissä. 




Tyttö sai kerhosta auringonkukansiemeniä, joita kylvettiin astioihin. Siinä varaston seinustalla saavat ainakin auringonpaistetta ja lämpöä tarpeeksi. Ei kyllä ole mitään tietoa, tuleeko niistä isoja vai pieniä auringonkukkia, mutta senhän näkee sitten joskus. Komerosta löytyi vielä muutama pussi kaikenlaisia kukansiemeniä, niinpä kylvimme nekin siemenet maahan ja astioihin. Jospa ne ennättää kukkia syksyyn mennessä.




Talon takana valkovuokotkin ovat kukkineet sinivuokkojen seurana. Kullerotkin näyttävät olevan jo nupullaan, joten seuraavana siihen viereen tulee keltaista väriä. Näin keväällä on tosiaankin kiva tehdä aina uusia kukkalöytöjä.





sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Keikauskakku puolukasta



Tulipa leivottua pitkästä aikaa, tällä kertaa tuli keikauskakku puolukasta. Ohjeen olen joskus poiminut Atrian grillausvihkosesta, ilmeisesti kakku oli tarkoitettu grillauksen jälkiruuaksi. Tämä leivonnainen näyttää maistuvan niillekkin, jotka eivät tavallisesti makeaa paljon syö. Ei siis ole mitenkään imelää, mutta silti niin hyvää. Tavallisesti käytän kakkuun raparperiä, mutta nyt piti saada pakkasesta puolukkaa käytettyä, joten tuli siis puolukkakeikauskakku.


Keikauskakku

4 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 tl suolaa
1,5 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoa
0,5 dl öljyä
2 dl porkkanaraastetta
500 g raparperia, marjoja, hedelmiä
1 rkl voita
1 dl fariinisokeria




Paistovuoka voidellaan ja pohjalle ripotellaan fariinisokeria. Marjat tai hedelmän palat laitetaan vuokaan fariinisokerin päälle. Vatkataan kananmuna ja sokeri vaahdoksi. Lisätään sekoitetut kuiva-aineet, öljy sekä porkkanaraaste. Sekoitetaan nopeasti. Taikina kaadetaan vuokaan ja paistetaan 160 asteessa noin 40 min. Kakkua jäähdytetään hetki ja kumotaan vadille. Maistuu siltään, mutta vielä parempaa jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

  

maanantai 18. toukokuuta 2015

Pesätaistelua ja englantilaista toffeeta




Meillä on menossa varsinainen pesätaistelu lintujen kanssa. On pidetty halkoja pari vuotta katoksen alla ja nyt on tarkoitus siirtää ne oikeaan liiteriin. Halkojen välistä löytyi kaksikin vanhaa linnunpesää ja kyllähän me viime kesänä huomattiinkin linnun siellä touhuavan. Mutta nyt takaseinustalta löydettiin aivan tuore ja uusi pesä. Vähän mietitytti mitä tehdään, mutta sitten otettiin se pois. Joka tapauksessa siellä liikuttaisiin ja puita siirreltäisiin niin, ettei pesimärauhaa linnulla olisi. Joku toinen lintu olisi uskonut kerrasta, mutta tämäpä ei luovuttanut. Yön aikana oli uusi pesä ilmestynyt toiselle nurkalle. Sateiden takia jouduttiin nyt pitämään taukoa puuhommista, joten katsotaan ja mietitään, miten sen kanssa tehdään. Ja suostuuko lintu siihen pesimään kun nyt aletaan vierestä halkoja kärräämään.




Kävimme viikonloppuna vähän reissaamassa. Erämessuillakin pysähdyimme ohikulkiessa ja siellähän katseltavaa riittää. Tyttö keräili karkkeja ja maistiaisina olleita ruissipsejä taskuihin, ja niitä naposteli pitkin päivää. Ei tullut ainakaan nälkä kesken kaiken. Ehkä mielenkiintoisin osasto löytyi teltasta, jossa oli täytettyjä eläimiä. Todella aidon ja elävän näköisiä kaloja, lintuja ja kaikenlaisia otuksia.




Eräässä kojussa ulkona myytiin englantilaista toffeeta. Valtavasti erinäköisiä paloja tarjolla, enkä minä tietenkään voinut ohittaa niitä. Yritin valikoida vain sieltä täältä muutamia eri makuja pussiin, mutta kyllä niistä silti kertyi painoa. Maksaessa sitten tuntui että ehkä vähempikin olisi riittänyt... Mutta hyviä ne oli, voin suositella muillekkin. En ollut aikaisemmin tuollaisiin törmännyt, mutta varmasti ostan uudestaan jos jossakin vastaan tulee.




Talvivaatteita onkin vähitellen uskaltanut pestä kesän alta pois. Tosin ainakin viime päivinä olisi ollut toppatakillekkin käyttöä. Niin kylmä ja kolea on sää ollut. Jospa se kesä on kuitenkin tulossa tännekkin.




keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Paljaat varpaat nurmella



Hetken oli jo niin kesäisen tuntuinen ja lämpöinen ilma, että saimme vähän koetella avovarpain nurmea. Kylmähän se maa vielä on, mutta auringon paisteessa oli kiva edes vähän fiilistellä. Tytöllä alkoi jokakeväinen ötökkäkammo. Kaikenlaiset surisevat pörriäiset aiheuttavat kauhean huudon ja karkuun juoksemisen. Ja yöllä näki jo painajaisiakin ampiaisista. Joskus aikaisempina vuosina laitettiin hänelle kuulosuojaimet päähän ulos mennessä, niin sai rauhassa leikkiä. Ei kuulunut surinat, joten ei tarvinnut pelätä. Kyllä se pahin kammo siitä lievenee kun kesä etenee ja ötökät lisääntyvät, se on sitä siedätyshoitoa. 




Kukkapenkeissä vihertää jo mukavasti ja uusia kukkiakin ilmestyy lisää. Joka päivä täytyy tehdä kierros ja tarkastella, mitä uutta löytyy mistäkin.




Meidän joka vuotinen ystävämme käki saapui, joten kesä on siis tulossa. Mitenkähän se jaksaakin kukkua yötä päivää ja uskomattoman kovalla äänellä? Yleensä kukkumista kuuluu kesäkuun loppuun asti ja sitten hiljenee. 




Kauniit ilmat oli ja meni, ja nyt malttaa taas keskittyä puuhommiin. Liiteriin täytyi saada tilaa uusille puille, joten entiset puut täytyi latoa siististi toiseen reunaan. Olihan siinä urakka, mutta nyt on kiva katsella puupinoja. Sitten vain uudet halot katon alle suojaan. Meiltä ei ainakaan puut lopu ihan heti ja vieläkin olisi metsässä kaadettavia puita odottamassa. 

maanantai 11. toukokuuta 2015

Lämmin äitienpäivä



Äitienpäivä vietettiinkin kesäisessä säässä. Tytöllä oli aikaisemmin viikolla omia salaisia juttuja kerhosta ja hoidosta tuomisina, ja niitä isän kanssa laitteli piiloon. Äiti yritti sitten kovasti näytellä sunnuntaiaamuna nukkuvaa, kun tyttö herätteli lahjojensa kanssa. Oikeastaan paras oli se pieni vaaleanpunainen nyytti, jonka sisältä paljastui itseleivotut ja hyväntuoksuiset pikkuleivät. Hoidossa olivat niitä tehneet. Maistuivat tietenkin erityisen hyviltä, minulle ja tytölle kaksi kummallekkin, isälle jäi vain yksi...




Kakkua meillä ei nyt ollutkaan sillä kukaan meistä ei ole kauhean innokas täytekakun syöjä. Mutta miehen tekemällä suklaamoussella olikin sitten kiva herkutella. Suklaamousse ja Maailman Paras Pannukakku ovatkin hänen erikoisuutensa leivonnassa, joilla joskus ilahduttaa perhettä. Muuten keskittyykin enemmän ruuanlaittoon. Mutta nyt käytiin syömässä ihan valmis äitienpäivälounas muualla.




Mummulaan tytöllä oli viemisinä omatekemänsä kortti. Toiselle, kauempana asuvalle mummulle laitettiin menemään vähän toisenlainen kortti postin kautta. Toivottavasti on kerennyt ajoissa perille, eivätkä kukat ole kovin littanaksi kirjekuoressa menneet. 




Takapihalta löytyi jo ensimmäiset sinivuokotkin. Joku on ilmeisesti ne sinne istuttanut joskus, sillä tuskin täällä luonnostaan kasvavat. Myöskin valkovuokkoja on joka kevät löytynyt, mutta niiden kukkimista saa vielä vähän odotella. Samoilla paikoilla kukkivat vielä kullerotkin ennen juhannusta, jonka jälkeen paikka on erilaisten luonnonkukkien peitossa loppukesän. Sieltä on kiva hakea joskus kukkia maljakkoon. 



lauantai 9. toukokuuta 2015

11 kysymystä ja haastettuja blogeja

Sain haasteen blogilta nimeltä Pikkukylän kasvatti. Haasteessa täytyy vastata 11 kysymykseen, keksiä itse 11 kysymystä ja haastaa seuraavat 11 blogia. Ihan 11 blogia en tällä kertaa haastanut, mutta vastasin kuitenkin kysymyksiin.

1. Lempiblogisi?
Aika vaikea sanoa yhtä blogia, sillä seuraan niin monia ja satunnaisesti. Esimerkkinä mainitsen seuraavat: Mamma rimpuileeKylätien termiitit ja  Tallinnapäiväkirja.

2. Lapsuuden unelma-ammattisi?
Lapsena haaveilin eläinlääkärin ammatista. Ei tullut minusta eläinlääkäriä, mutta lemmikkien kanssa on joutunut leikkimään eläinlääkäriäkin :)

3. Haave, jonka haluaisit toteuttaa?
Maalata talomme sisältä ja sisustaa se sitten uudestaan.

4. Ärsyttävin piirre itsessäsi?
Täydellisyyden tavoittelu siinä, mitä olen tekemässä. Olen kyllä yrittänyt opetellut hyväksymään sen, ettei kaikkea tarvitse osatakkaan tehdä.

5. Lempi vuodenaikasi?
Kevät. Se aika kun joka päivä löytyy  uutta elämää. Kukkapenkkeihin nousee vihreää, lintujen laulua kuuluu jokapuolelta ja aurinko lämmittää.

6. Mitä harrastat?
Valokuvausta, lukemista, leipomista, luonnossa kulkemista.

7. Mitä leivoit viimeksi?
Viimeksi taisin leipoa munkkeja vapuksi. Jäänyt leipominen nyt vähemmälle.

8. Suolainen vai makea?
Aika paha kysymys kun kumpikin on hyvää. No sanotaan makea, sillä sitä en voi vastustaa...

9. Paras paikka maailmassa?
Oma koti ja varsinkin oma sänky. Aina reissussa ollessamme haaveilen siitä, että pääsen omaan sänkyyn nukkumaan. Missään muualla ei nukuta niin hyvin.

10. Idolisi?
Minulla ei ole oikeastaan ketää idolia. Mutta ihailen ihmisiä jotka jaksavat koko ajan touhuta kaikenlaista, kuten käsitöitä ym.

11. Miksi olet aloittanut bloggaamaan?
Pidän valokuvaamisesta ja kirjoittelusta ja tässähän ne samalla yhdistyy. Jostakin tuli ajatus tehdä blogi, jossa on ihan tavallista arkielämää-


Tässä kysymykset seuraaville haastetuille:

1. Maaseutu vai kaupunki?
2. Mikä on parasta kesässä?
3. Missä haluaisit matkustella?
4. Mikä asia ilahdutti viimeksi?
5. Mikä on vielä toteutumaton haaveesi?
6. Lempileivonnaisesi?
7. Lempikirjasi?
8. Lempivärisi
9 Lempipaikkasi?
10. Jos olisit eläin, mikä olisit?
11. Miksi pidät blogia?

Haastan seuraavaat blogit mukaan:

Napsahduksia
Täällä asuu onni
Navetan ovelta
Puhekuplia
Peltotien päässä
Tupun tupa
Pullanmurusia


maanantai 4. toukokuuta 2015

Pihamaan haravointia




Pari päivää sitten vielä tuntui, ettei kevään tulo edisty yhtään. Satoi vettä ja räntää ja oli kylmää ja ikävää. Vielä tänäkin aamuna oli maa aivan kuurassa ja kylmää oli. Mutta niin se vain aurinko nousi ja alkoi lämmittämään maailmaa. 




Päivän ohjelmassa oli siis pihamaan haravointia. Kaikilla oli omat haravat ja kahdella kottikärryllä kuskattiin roskia pois. Tyttö varsinkin kärräsi omalla pikkukottarillaan ahkerasti. Myyrät olivat näköjään mellastaneet talven aikana lumen alla. Irtonaista sammalta ja ruohoa lähti haravan mukaan todella paljon ja kulkureitit erottuivat selvästi. No onpahan ollut luonnollista sammaleenpoistoa, sillä meidän pihamaalla sammalta riittää. Eikä ole sitä edes yritetty hävittää, sillä meitä sammal nurmikon seassa ei haittaa.




Yksi omenapuukin oli joutunut myyrien saaliiksi. Onneksi eivät olleet syöneet kuorta koko puun ympäriltä, joten saattaa selvitäkkin tuosta. Ainakin silmuja on oksiin tullut.




Kukkapenkkejä on kiva näin keväällä seurailla. Uutta kasvustoa löytyy joka päivä yhä enemmän.




Tyttökin viihtyy nyt paremmin ulkona. Tällä hetkellä hiekkalaatikko on suosikkipaikka, sillä leikkii siinä jotain leipomoleikkiä. Hiekasta tekee muoteilla leipomuksia, joita tarjoillaan ja myydään asiakkaille. Haaveillaan vielä tytön kanssa yhdessä siitä, että päästään avojaloin kulkemaan pihamaalla.



torstai 30. huhtikuuta 2015

Valkeaa vappua



Ennätimme jo iloita siitä, että lumet alkavat olla jo pihamaalta sulaneet, muutamaa kohtaa lukuunottamatta. Krookukset innostuivat jo kurkistelemaan ja työntämään nuppuja esiin. Ja tytön riemuksi hänelle nimettyyn kukkapenkkiinkin alkoi tulla kevätkukkia. En kyllä millään muista, mitä nuo valkeat kukat on nimeltään mutta täytyy etsiä jostain nimi niillekkin. Aika vähän ollaan itse kukkia istutettu, vaan lähes kaikki on entisten asukkaiden perua. Mielenkiinnolla aina odotetaan mitä mistäkin esiin putkahtaa. Pari jänistä on hypellyt talon vieressä metsikössä ja välillä eksyneet pihamaallekkin. Niitä on ollut kiva ikkunata seurailla.




Mutta ei ollut pitkäaikainen ilo kevään tulosta. Vappuaaton aamuna herätessä maisema oli kovin valkoinen. Ja kukkapenkit krookuksineen syvällä lumipeitteen alla. Lunta oli satanut ainakin 15 cm. sähkötkin olivat yöllä muutaman tunnin myrskyn takia poikki. Onneksi sentään oli vielä talvirenkaat autossa, niin pääsi tyttökin kunnialla hoitopaikkaansa.




Tytöllä oli vähän murhemieli sen takia, että hiekkalaatikolla kaikki lelut jäi nyt lumen alle. Mutta eiköhän ne sieltä vielä esiin paljastu. Aurinko on paistanut koko päivän ja lämpöä riittänyt, joten kai tuo lumi joskus sulaa pois. Ei kyllä kovin keväiset vappufiilikset nyt ole. Valkeaa vappua siis täältä!



tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kirpputorilla myymässä

Viimeinkin sain varattua pöydän muutamaksi viikoksi kirpputorilta. Tytön vuosien varrella pieneksi jääneet vaatteet ja lelut ovat olleet laatikoihin pakattuna varaston nurkassa. Osan olen joskus saanut myytyä tori.fi:n kautta, mutta vielä niitä on ollut paljon jäljellä. Nyt sitten silitin ja ja tarkistin kaikki vaatteet läpi, miettien samalla, olisinko itse valmis ostamaan kyseisen vaatteen vai joutaako se tosiaankin pois. Hain kirpparilta hintalappuja kotiin, joten sain hinnoittelunkin tehtyä kotona.




Yllättävän hyvin meni heti ensimmäisen viikon aikana tavaroita kaupaksi. Netin kautta pystyin seuraamaan myyntiä, joten hyvin pysyy tilanteen tasalla. Täytyy silloin tällöin käydä järjestelemässä ja täydentämässä hyllyjä, sillä itse ainakin kierrän kaukaa sotkuiset ja täyteen tungetut myyntipöydät. Hinnat olin tarkoituksella laittanut mataliksi, jotta varmasti menee kaupaksi. Kotiin en halua kantaa kassikaupalla tavaraa takaisin. Suurin osa vaatteista ei ollut mitään merkkitavaraa, mutta kyllä minä niitä omalle lapselleni olen pystynyt hyvällä mielellä pukemaan. 




Nyt kun olen saanut varastoa vähän tyhjennettyä, voi odotella sitä että pääsee kunnolla ulkohommiin. Meillä on vieläkin vähän lumikinoksia pihamaalla ja maa on kovin märkää, joten nurmikon haravointi saa vielä vähän odottaa. Ensimmäiset krookukset kuitenkin jo kurkistelevat maasta.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Sitruunatorttu pääsiäiseksi

Tänä pääsiäisenä ei meillä ole kovin runsaita leipomuksia ole. Tavallisesti jotain rahkapiirakkaa ym olen tehnyt, mutta nyt jäi tekemättä. Muistin kuitenkin että minulla on yksi hyvä ja helppo sitruunatortun ohje, joka sopii kyllä pääsiäiseksi.




Sitruunatortun ohje:

Pohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
200 g sulatettua voita/margariinia

Kuorrute:
3 dl vettä
2 dl sokeria
3 munaa
2 tl raastettua sitruunan kuorta
6 rkl sitruunan mehua
3 rkl perunajauhoa
50 g voita

Vaahdotetaan pohjaa varten munat ja sokeri. Lisätään jauhot ja leivinjauhe. Lopuksi sulatettu rasva lisätään joukkoon. Kaadetaan taikina vuokaan ja paistetaan 175 asteessa n. 30 min. Pohjan voi paistaa joko irtopohjavuoassa tai sitten kumota jäähtyneen tavallisesta piirakkavuoasta vadille.

Pohja saakin jäähtyä kunnolla ennenkuin kuorrutetta aletaan tehdä. Kattilaan laitetaan ja sekoitetaan kaikki muut kuorruteaineet paitsi ei voita vielä. Tätä seosta keitetään kunnes se sakenee paksuhkoksi kiisseliksi. Viimeiseksi sekoitetaan voi mukaan.

Kuorrute levitetään nopeasti pohjan päälle. Seos alkaa jähmettyä aika pian, joten mitä nopeammin toimii sen kiiltävämpi ja kauniimpi pinta sitruunatorttuun tulee.




Täytyi jo maistaa yksi palanen. Hyvää oli kuten muistelinkin. Tätä voi tarjota pääsiäisvieraillekkin. Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Rakennellaan linnunpönttöjä

Työhuoneen ikkunasta näkyy suoraan puuhun, jossa riippui meidän ainoa linnunpönttö. Sen ympärillä alkoi olla jo aikamoinen hyörinä. Lopulta taisivat talitintit vallata sen omakseen. Tulipa sitten mieleen, että täytyy kai niitä pönttöjä tehdä enemmänkin, niin riittää muillekkin pesijöille oma mökki. Kun tyttö kuuli, mitä lähdetään rakentelemaan, hän katosi omaan huoneeseen. Kohta tuli takaisin jonkun piirustuksen kanssa. Siinähän oli tulevan linnunpöntön malli, joten paperia täytyi tietenkin pitää esillä ja muistaa katsoa aina välillä siitä ohjetta.




Saatiin kolme linnunpönttöä näin ensialkuun valmiiksi. Jäi lautaa jäljelle sen verran, että pari pönttöä vielä tulee, kunhan seuraava innostus iskee. Ne varsinaiset muuttolinnut kun ovat vielä tulematta, niin ei kai haittaa vaikka niille jää joku pönttö.




Sitten vain sopivia puita etsimään ja tikkaita pitkin kiipeilemään. Eikä tarvinnut kauan odotella, kun alkoi kaikkien pönttöjen oviaukolla käymään kurkistelijoita. Tikkakin kuulema oli yrittänyt nakutella aukkoa isommaksi tulevaa pesän ryöstöretkeä varten.




Seuraavana aamuna olikin maisema jo tälläinen. Talvi tuli takaisin joten saa linnunpönttöpuuhat ja muutkin kevättouhut olla jonkin aikaa rauhassa. Jospa se kevät tulisi pian takaisin.


torstai 26. maaliskuuta 2015

Ruusuja virpomavitsoihin

Teimme palmusunnuntaiksi virpomavitsoja. Tällä kertaa ajattelin jättää ne tavanomaiset höyhenet käyttämättä, vaikka niitäkin löytyisi jos tyttö välttämättä olisi halunnut juuri niitä oksiinsa. Netistä löysin kivan askarteluvinkin erilaisista koristeista. Silkkipaperia laitettiin muutama kerros päällekkäin, leikattiin ympyräksi ja nitojalla yhteen. Yksi paperikerros kerrallaan rypisteltiin, kunnes lopputuloksena oli kaunis kukkanen. Nitojan niittiin pujoteltiin piipunkrassia, jolla oli helppo sitoa ruusu pajunoksaan kiinni. Rypistäminen onnistui tytöltäkin hyvin ja nättiä kukkia tuli.




Silkkipaperi loppui tietenkin kesken, joten täytyi keksiä jotain muuta. Kreppipaperia löytyi ja siitä vähän samalla tekniikalla rypisteltiin kukkasia. Tytön mielestä nuo vihreät kukat eivät olleet yhtään kauniita, mutta minusta ne kävi sinne sekaan antamaan lisää väriä.




Lopputulokseen olimme molemmat todella tyytyväisiä. Kyllä tuollaisia oksia voi hyvillä mielin jakaa virpomiskierroksella.




Nämä oksat oli varattu virpomiskierrokselle. Laitettiin toiseen maljakkoon kotiin jäävät oksat, ja niille tyttö ripusteli sitten pieniä munia ja kanoja yms. Ennättää varmaan lisätä oksille vielä kaikenlaista pääsiäiseen mennessä.